Koeajo: BMW 525dA

Bemarin vitossarja koki pienen uudistuksen, jolla jo muutaman vuoden myynnissä olleeseen malliin saadaan taas vähän uutta eloa. Ulkoisesti 5-sarjaa on korjailtu hyvin hienovaraisesti eikä uutta mallia erota vanhasta kuin vertaamalla niitä vierekkäin. Auton etuhelma on muotoiltu uudestaan, ajovaloyksiköissä on käytetty uutta kirkaslasitekniikkaa, jossa suuntavilkut on sijoitettu yhteen ajovalojen kanssa ja uutta on myös takavalojen läpinäkyvät lasipinnat ja LED-valoilla toteutetut suuntavilkut. Toisaalta, vitonen näyttää edelleen hyvältä eikä ainakaan minusta suurempaa uudistusta kaivannutkaan. Korin muodot ovat urheilullisen virtaviivaiset ja näin isoksi autoksi vitossarjalainen näyttää hyvin sulavalinjaiselta. Kylkilistat loistavat poissaolollaan ja lähes kaikki auton pinnat ovat korinväriset. Ainoastaan kiiltavä kromi erottuu paikoin auton yksityiskohdista. Mutta onko auto yhtä hyvä ajaa, kuin miltä se näyttää? BMW:n mallit ovat aina saaneet kehuja ajo-ominaisuuksistaan, joten vitosella on suureet paineet tarjota sitä “Ajamisen iloa”, jota sen slogan niin mainostaa.

Vitossarjan tärkeimmät uudistukset liittyvätkin enemmän auton tekniikkaan. Vitossarjaan on tarjolla yhdeksän moottorivaihtoehtoa, jotka ovat uusia tai perusteellisesti uusittuja. Moottoreiden tehot ovat kasvaneet samalla kun kulutusta ja päästöjä on saatu kiristettyä. Bensiinimoottoreiden taloudellisuudessa merkittävin tekijä on ollut niissä käytetty polttoaineen High Precision Injection -suorasuihkutustekniikka, jossa polttoaine syötetään palotilaan pietsosuuttimilla suoraan sytytystulppien viereen. Tarkka polttoaineensyöttö ja sytytystulppien sijoittelu mahdollistavat alhaisten seosten käytön laajalla moottorin käyntialueella, mistä seuraa huomattavaa parannusta moottorin hyötysuhteeseen. Bensiinimallisto ulottuu 2.5-litraisesta kutoskoneesta (140kW) 4.8-litraiseen V-malliseen kasikoneeseen (270kW). Lisäksi M5-mallista löytyy se V10. Dieselmoottorimallisto muodostuu nelisylinterisestä kaksilitraisesta (120kW) ja kuusisylinterisistä kolmilitraisista turboista. 525d, 530d ja 535d sisältävät kaikki kolmilitraisen koneen eritehoisina versioina. Dieseleiden tehokkain on kaksoisahdettu 535d (210kW). Kuusisylinteristen dieseleiden kampikammio on alumiinia, mikä pienentää moottorin painoa ja tehostaa polttoainetaloutta sekä ajettavuutta. Dieseleiden ympäristöominaisuuksia on parannettu muun muassa uusimmilla hiukkassuodattimilla ja hapetuskatalysaattoreilla.

Auton sisään istuttaessa maisema näyttää tutulta. Keskikonsoli on melko selkeä, sillä keskikonsolista löytyvät vain ilmastoinnin ja radion perussäätöihin vaadittavat nappulat ja loput on piilotettu iDrive-järjestelmän alle. iDrive pitää sisällään ajotietokoneen, radion ja ilmastoinnin säädöt ja sitä hallitaan yhdellä isolla kiekolla. Kiekkoa pyörittämällä, painelemalla ja liikuttamalla eri suuntiin pääsee valitsemaan haluamiaan säätöä. iDriven käyttö alkoi pikkuhiljaa tulla tutuksi, kun sitä oli muutaman kerran pyöritellyt. Aluksi kannattaa kuitenkin jättää iDrive-valikkojen selaaminen parkkipaikalle tai apukuskin tehtäväksi, sillä sen verran paljon laite vie huomiota itse ajamiselta, kun oikeita valikoita selaa haluamaansa säätöä etsiessään. Huomattavin muutos sisutuksessa on automaattivaihteisten autojen sähköinen vaihdekeppi eli eräänlainen joystick, jolla vaihde valitaan. Vaihdekeppi ei enää liiku urissa vaan kertoo vain valoillaan mikä vaihde on valittuna. Itse toivoisin edelleen perinteisempää mallia, jossa vaihdekepin ja itse vaihteiston välillä kulkee muutakin kuin pelkkä sähköpiuha. Ehkä tämä uusi keksintö on sitten jotenkin parempi, mutta ainakaan koeajolla se ei selvinnyt. Koeajoautossa oli lisävarusteena edessä urheiluistuimet. Nämä 880 euron arvoiset puolinahkapenkit ovat kyllä hintansa veroiset, sillä penkeissä yhdistyy mukavuus ja sporttisuus. Urheilullisen ilmeen viimeisteli nahkainen urheiluohjauspyörä (160eur).

525d:n kolmilitrainen turbodiesel tarjoaa 197 hevosvoimaa ja ennenkaikkea 400 Newtonmetriä vääntöä. Kiihdytys satasen vauhtiin onnistuu 7.7 sekunnissa automaatilla. Tätä lukua ei tullut mitattua, mutta suorituskyky on sitä luokkaa, että luku varmastikin pitää paikkansa. Enempää tehoa ei autoon juurikaan edes kaipaa, sillä siitä ei olisi normaaliliikenteessä enää mitään hyötyä. Ajossa ei tullut vastaan tilannetta, jossa olisi pitänyt päästä enää yhtään kovempaa. Dieselille tunnusomaisen äänen tunnistaa vain autoa käynnistettäessä ja pienemmillä kierroksilla ajaessa. Liikenteessä ei auton äänen perusteella arvaisi autoa dieseliksi, niin hiljainen se on. Kuusivaihteinen automaattivaihteisto on 3360 euron arvoinen lisäinvestointi, mutta tähän autoon sitä voi pitää lähes välttämättömänä varusteena. Diesel + automaatti ovat lyömätön yhdistelmä vitossarjalaiseen. Kaupungissa auto liikkuu pehmeästi loistavan alustan ansiosta. Jousitus on pinnalta pehmeä ja se hävittää pienemmät epätasaisuudet ja hidastustöyssyt todella hyvin. Nopeammissa kaarteissa auto taas ei juurikaan kallistele vaan pitää tarkasti linjansa.

Pientä kritiikkiä aiheutui vain ohjauksesta, joka tuntui jollain tavalla tunnottomalta. Sitä mikä ohjaustunnossa häiritsi, on vaikea erotella yksityiskohtaisesti, mutta kaupunkinopeuksissa auto tuntui reagoivan ratin käännöksiin hieman jäljessä ja renkaiden suunta ei tuntunut välittyvän kuljettajalle ohjauspyörän välityksellä. Myös moottoritiellä piti ohjaukseen tehdä koko ajan pientä korjausliikettä vaikka meno olikin muuten vakaata. Kovemmissa nopeuksissa meno on niin hiljaista ja tasaista, että nopeutta ei arvaa kuin mittarista katsomalla. Vitonen on kuin tehty matka-ajoon ja kilometrit taittuvat hetkessä. Tuntuu siltä, että kovin lyhyen lenkin takia ei liikkeelle viitsisi edes lähteä vaan ajaa enemmin vaikka vähän pidempää reittiä.

Ohitukset onnistuvat helposti, kun moottorissa riittää potkua. Ohitukseen lähtiessä kannattaa kuitenkin jättää vähän etäisyyttä edellä ajavaan ja vaihtaa kaistaa ajoissa, sillä kun polkimen painaa pohjaan, nousee nopeus sitä vauhtia että huomaa äkkiä olevansa edellä ajavan takapuskurissa. Vaikka vitonen on mukava auto niin maantiellä kuin kaupungissakin, niin parhaimman ajokokemuksen antoi mutkitteleva pikkutie. Kun edessä oli jatkuvasti erilaista mutkaa ja mäennyppylää, osoitti auto todellista ajamisen iloa. Vaihteisto tarjosi nopeasti pienempää vaihdetta, auton alusta tarjosi urheilullisen ajettavuuden ja myös hieman moitteita saanut ohjaustuntuma osoitti parhaimmat puolensa. Nyt auto tuntui urheilulliselta ja tarkalta ajettavalta. Ja tämä kaikki dieselkoneisella perheautolla.

Diesel osoitti paitsi loistavan suorituskyvyn, myös uskomattoman pienen kulutuksen. Koeajolenkki moottoritietä ja erityyppistä maanteitä pitkin muodosti keskikulutukseksi 6.2 litraa sadalla kilometrillä. Koko 700 kilometrin pituisen koeajon jälkeen lirahti tankkiin 50 litraa dieseliä. Tehtaan lupaamat kulutus lukemat ovat kaupungissa 8.5l, maantiellä 5.3l ja yhdistetty 6.5l sadalla kilometrillä. Tämä on varsin kohtuullinen kulutus vitosen kokoiselle autolle, joka tarjoaa näin loistavan suorituskyvyn. 520d tarjoaa pienimmät kulutuslukemat manuaalivaihteistolla, mutta kun autot varustetaan automaattivaihteistolla, on 525d tehtaan tietojen mukaan yllättäen taloudellisin.

Mitä tämä herkuttelu sitten maksaa? Vitossarjan hinnat alkavat 55500 eurosta. 525d kustantaa 61800 euroa vakiovarustuksella. Koeajetun yksilön lisävarustus nostaa hintalapun lukeman jo 78160 euroon. Lisävarusteista kalleimpia olivat automaattivaihteisto 3360 euroa ja 18″ kevytmetallivanteet 2660 euroa. Toisaalta vitoseen joutuu valitsemaan myös lisävarusteita, jotka löytyvät vakiona monesta halvemmasta autosta. Esimerkiksi automaattinen ilmastointi (1360eur), PDC-parkkitutka (1250eur) ja autom. himmentyvät sisä- ja ulkopeilit (780eur) pitää vielä ruksia listalta.

Iso auto + tehokas turbodiesel + automaattivaihteisto = nautinnollinen matka-auto. Vitossarjan Bemari tarjoaa sitä Ajamisen iloa, mitä auto lupaa ja tätä iloa voisi tartuttaa muihinkin autoihin. Meno nopeilla valtateillä on varsin mukavaa ajanvietettä, mutta välillä voisi sekä kuljettajan että auton mieliksi ajaa myös niitä pienempiä mutkateitä, sillä niistä molemmat nauttivat. Nykyaikaiset dieselit tarjoavat sellaisen suorituskyvyn ja urheilullisen ajettavuuden, että bensakoneen ostoa alkaa olla yhä vaikeampi perustella. Varsinkin kun kulutuskin pysyy uskomattoman pienenä. Yhdistelmä, jota vielä muutama vuosi sitten oli mahdoton ajatella. Harmittavan kallis hankintahinta vain vie tämän herkun liian monen ulottumattomiin.