Project Z-Dip it Black

 

Heinäkuu 2010

Kolme vuotta sitten kesällä sain koeajoon ylläolevassa kuvassa olevan yksilön. Pyörä istui tiehen ja käteen kuin tauti. Siitä kirjoittamani artikkeli oli melko sokerinen, mutta ihan aiheesta. Mahtava moottori, upea käsiteltävyys ja hieno kokonaisuus herautti veden kielelle. Tällaisen kuin joskus saisi, oli ajatus joka jäi muhimaan koeajon jälkeen. Uusien Zetojen hinnat pyörivät 16 tuhannen euron kantturoissa, joka oli ja on edelleen minulle aivan liikaa. Käytettyjäkin tuli selailtua, mutta jotenkin homma jäi ajatuksen asteelle. Omasta tallista löytyi kaksikin moottoripyörää, Yamaha MT-01 ja vaimon käytössä oleva Honda Hornet. Tämä tosiasia jarrutti ostopäätöstä, sillä eihän ole mitään järkeä ostaa kolmatta mopoa tallin perukoille, eihän??

Marraskuu 2013

Nyt reilut kolme vuotta myöhemmin eteen iski yksilö, joka kaipasi kipeästi huolenpitoa ja uutta kotia. Myynnissä oleva laite oli juuri samanlainen, kuin aiemmin koeajamani pyörä.  Kuin tilauksesta vaimon Hornetti löysi loppukesästä uuden omistajan, joten tallissahan olisi sopivasti tilaa yhdelle pyörälle…Asian parissa muutaman viikon kärvisteltyäni oli ihan pakko antaa pirulle pikkusormi ja mennä katsomaan myynnissä olevaa laitetta. Tiesin kyllä jo lähtiessäni, että käsiinhän se tulee jäämään. Ainoastaan hinta pitää neuvotella kohdalleen. Tämä Zeta oli vuosimallia 2010, mittariin oli kertynyt reilut 12000 km ja ylivuotisena se oli otettu käyttöön keväällä 2011.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa?

Myyjän kuvissa pyörä näytti ihan siistiltä, hieman likaiselta tosin, mutta kohtuu siistiltä kuitenkin. Pyörän luokse päästyäni totesin laitteen olleen kirjaimellisesti vain ajossa. Onneksi sentään määräaikaishuollot oli suoritettu ajallaan. Pesu ja puunausosasto olikin sitten laiminlyöty huolella. Pyörä oli todella likainen ja jotenkin rähjäisessä kunnossa vain kolme kesää ajetuksi. Pikasilmäily kulutusosiin kertoi renkaiden ja ketju/rataspaketin olevan loppusuoralla. Mutaa ja pinttynyttä likaa oli jopa vilkunlasien sisäpuolella… Lopulta hinta saatiin tingittyä niin kohdalleen, että myyjä tarvitsi aikalisän sulatellakseen asiaa. Kiitin myyjää pyörän esittelystä ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Matkalla mietin, että pyörähän oli kuitenkin muutamaa kauneusvirhettä lukuunottamatta ehjän oloinen laite. Pestävää, puunattavaa ja huollettavaa tosin riittäisi helposti talven yli.

Käsiinhän se jäi…

Parin päivän kuluttua asia oli kypsynyt myyjän taholta pisteeseen, jossa kaupat voitiin tehdä. Pakkohan se oli hakea pois. Eikun pyörää hakemaan ja niin Kawa nostettiin kyytiin. Heti seuraavana päivänä alkoivatkin jo purkuhommat. Katteet, tankki ja kaikki “helposti” irtoava tavara irti ja pyörä perusteelliseen pesuun! Ja sitä pestävää muuten riitti… Zetassa on tyypillinen lialle altis ja hankalasti pestävä kohta, eturengas heittää juuri sopivasti kurat pakoputkien välistä moottorin kylkeen. Tämä paikka jää helposti puhdistamatta pyörän pesun yhteydessä. Niin oli käynyt tässäkin tapauksessa ja kyseinen kohta muodostuikin haastavimmaksi pesukohteeksi. Jäähdytin on sijoitettu samaan linjaan ja se oli käytännössä tukossa hiekasta ja epäpuhtauksista. Irroitin sen ja laitoin syylarin pesuaineastiaan likoamaan. Parin tunnin jynssäämisen jälkeen lian alta paljastui melko siistissä kunnossa oleva pyörä.

Katteet pois!

 

Pesujen jälkeen

“Nythän irrotetut, puhtaat osat on mukava asennella paikalleen ja vielähän tässä ehtisi ajellakin ennen talven tuloa”. Tämänsuuntaiset ajatukset olivat pinnassa ja olisivat ehkä toteutuneetkin, jollen olisi alkanut tankkia vahaillessani miettimään pyörän väriä. Onhan tämä orkkisvärikin ihan jees, suht harvinainenkin. Mutta olen aina tykännyt mattamustasta väristä. Kawasakin mallistostahan löytyy  mattamusta Z1000 Black Edition, jota olen kyllä kuolaillutkin, mutta taas kerran hinnat ovat olleet minulle liikaa. Ennenkuin huomasinkaan, olin jo netin ääressä katselemassa, josko sitä teippaisi pyörän mustaksi. Illan kuluessa mieleeni juolahti kaverini kehuma Plasti Dip-niminen “kumimaali”, jota valmistajan mukaan saa sprayna ja ämpäritavarana. Juutuubista löytyikin jos jonkinlaista tekelettä aiheesta. Aineen positiivisiin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että “maalauksen” voi suorittaa kotitallissa, sekä väriin mahdollisesti kyllästyessä sen voi kirjaimellisesti repiä pois alkuperäistä maalipintaa tuhoamatta. Miinuspuolena mietityttää pinnan kulutuskestävyys, jos ja kun maaliin tulee nirhaumaa tai naarmua. Etsin netistä mahdollisia käyttäjäkokemuksia kyseisen maalin soveltumisesta moottoripyöriin. Auton vanteita ja jopa kokonaisia autoja on Plasti Dipillä vedelty, mutta ainuttakaan käyttäjäkokemusta prätkäkäytössä en löytänyt.

Siispä dippailemaan

Sattuipa sopivasti, yksi Plasti Dipin jälleenmyyjistä sattuikin sijaitsemaan aivan verstaan lähettyvillä. Seuraavana päivänä kävin ostoksilla ja palasin tallille intoa puhkuen kolmen mattamustaa kumimaalia sisältävän Plasti Dip-spraypullon kanssa. Maalattavaa pintaa ei tarvitse hioa, tai karhentaa. Riittää, että pinta on puhdas ja  rasvaton. Ensimmäisenä kokeilin Plasti Dippiä takakatteeseen, ensimmäisen kerroksen vedettyäni tuloksena oli järkyttävä appelsiinipinta. Oliko maalauskopissa liian kylmä? Enkö sekoittanut maalia kunnolla? Siis? Uusiksi näyttäisi menevän…En kuitenkaan viitsinyt tuoretta kerrosta alkaa pyyhkimään poiskaan, olisihan se helppo kuoria kuivana pois. Helpotus, maalin kuivuttua pinta oli todella tasainen ja  harrastelijan maalaamaksi melkeinpä virheetön. Vedin Dippiä vielä kolme kerrosta lisää ja tulos oli kelvollinen. Takakatteessa ollutta z1000 merkkiä en maalatessa suojannut, dippauksen jälkeen kuorin merkin kirjain kerrallaan esiin. Plasti Dipin kuoriminen onnistui melko helposti, tosin kyllähän tavara kiinni tiukasti on, mutta kynnellä kulmasta alkuun-periaatteella homma kuitenkin onnistui.

 

12 tonnin huolto “samalla vaivalla”..

Nyt kun laite oli kokolailla riisuttu ylimääräisestä muovista, oli mukava alkaa rustata huoltoa talvi-iltojen iloksi. Mikäs sen mukavampaa, kuin purkaa laite osiin ja kiroilla sitten keväämällä kasauksen kanssa..Vaikka huoltokirjasta löytyikin leimat kahdesta määräaikaishuollosta kuuden ja kahdentoistatuhannen kohdalta, niin kyseiset huollot ovat lähinnä öljynvaihtoja ja pieniä tarkastuksia. Huolto-ohjelmassa on kuitenkin omalla aikajaksollaan kulkevia isompia huoltokohteita mm. ohjauslaakerin voitelu 12 tuhannen kilometrin välein. Tuo kilometrilukema oli juuri täyttynyt ja kaikki kalenteriaikaiset huoltotoimenpiteet olivat tekemättä. Aloitin siis keulan purkamisella saadakseni ohjauslaakerit esiin. “Samalla” päätin tehdä etupumppuihin öljyn ja stefojen vaihdon, pumput olivat kuitenkin kätevästi irrallaan laakerijumpan takia.

Voitelu oli vaihto

Ohjauslaakerit esille saatuani paljastui alempi laakereista vaurioituneeksi, joten tilasin keulaan uuden laakerin koolinkeineen. Yläpää oli moitteettomassa kunnossa, joten sille riitti huolellinen puhdistus ja voitelu. Tämän jälkeen keula kasaan ja oikeaan momenttiin. Säädin ohjauksen jäykkyyden manuaalinmukaiseksi, joten mitään keinotekoista ohjausiskaria en ylikiristämisellä alkanut väsäämään. Seuraavaksi huoltokohteeksi otin etujarrusatulat. Jarrupalat olivat hyväkuntoiset, joten satuloiden osalta selvittin puhdistuksella ja jarruletkujen tarkastuksella.

Edestä taaksepäin

Jäähdytinnesteet tulevat vaihdetuiksi samalla, kun itse jäähdytin on kennoston tukkeutumisen takia pesussa. Lorottelin loputkin järjestelmään jääneet nesteet pois ja samalla tuli tarkastettua letkujen kunto. Nyt kun kerran puunaamaan alettiin, niin ruosteenpunainen pakoputkisto pisti ikävästi silmään. Eikun käyrä pöydälle ja pähkäilemään putsauksen kanssa. Metallinkiillotustahna ja karhunkieli osoittautui parhaaksi yhdistelmäksi ja lopputulos oli vähintäänkin tyydyttävä. Samalla lähti pahasti hapettuneen oloinen oilcooleri irti ja puhdistukseen. Kawasakin moottorin alkuperäinen maalipinta ei ole niitä laadukkaimpia ainakaan kulutuskestävyyden osalta. Kun jäähdytin ja pakoputkisto oli pois edestä, moottorin etuosan maalaus näytti kaipaavan uudistamista. Tuumasta toimeen ja maalikaupasta haettu tarkoitukseen sopiva maali teki tehtävänsä.

 

Perää kohti

Etupään ollessa melko hyvällä mallilla siirryin ketjujen ja rattaiden kimppuun. Pöydällä oli uusi setti asennusta vailla, joten eikun vanha ketjurataspaketti pois ja uutta tilalle. Eipä olisi muuten uskonut, miten työläs homma oli irrottaa eturattaan mutteri. Sen kiinnitysmomentti on 125 Nm, mutta mutteri oli kuin kiinnikasvanut akselin päähän. Tallilta löytynyt mutterimopo osoittautui liian kesyksi työkaluksi, eikä mutteri inahtanutkaan. Onneksi kaverilta löytyi lainaksi astetta järeämpi pulttipyssy. Erilaisten kakkosnelos/kuumailmapuhallin/irrotusaine-viritysten jälkeen mutteri lopulta luovutti. Koko ilta paloi mutterin kanssa turatessa. Välillä piti jo tarkistaa olisiko kyseessä vasenkätinen kierre, sen verran irrotustyö horjutti uskoa..

Kumia netistä

Interwebin ihmeellinen maailma tarjoaa moottoripyörän rassaajalle lähes rajattoman valikoiman mitä ihmeellisempää kampetta. Yleisimmästä päästä taitaa kuitenkin olla renkaiden osto nettikaupoista ja sellaiseen ratkaisuun itsekin lopulta päädyin. Normiajoon hyvät renkaat, siinä lähtökohdat etsinnöille. Erilaisten hinta/laatu/käyttäjäkokemusvertailujen jälkeen päädyin Michelinin Pilot Power 2 CT renkaisiin. Kyseinen rengas mainitaan Kawan manuaalissakin yhtenä rengastussuositusvaihtoehtona. Päädyin tähän valintaan lähinnä edullisen pakettihinnan ja muutaman positiivisen käyttäjäarvion pohjalta. Kumit tulivat kotiovelle noin viikossa ja JL-Biken ystävällisellä avustuksella ne väännettiin vanteille.

 

Kevättä rinnassa

Kaiken ruuvaamisen ja puunaamisen jälkeen oltiin vihdoinkin tilanteessa, jossa puhdasta ja osin uuttakin osaa pääsi läjäämään. Tämä olikin vaivattomin ja tietty hienoin osa projektia. Pyörän kasaus koekäyttökuntoon otti aikaa pari iltaa  ja sitten pääsin täräyttämään Kawasakin tulille ensimmäistä kertaa kevätauringon jo mukavasti lämmittäen. Sehän lähti kuin palmun alta ja olihan  juhlallinen fiilis kaasutella pihalla silti ajamatta vielä metriäkään. Käytin koneen normilämpöihin ja totesin, ettei vuotoja esiinny. Laite sammuksiin ja loppuja katteita kiinni ruuvailemaan. Hemmetti soikoon, sehän alkaa olla kasassa!

Viimeiset säädöt ja..

Baanalle. Ketjujen kireys kohdalleen ja eikun koeajolenkille. Ajelin todella rauhallisesti lähimmälle huoltoasemalle, missä tankkasin Zetan piripintaan ja tarkistin vielä rengaspaineet. Plasti Dipin täydellinen samettipinta tankissa sai ensimmäisen vaurionsa bensapistoolin päästä tippuneesta polttoainetipasta, joka näytii menevän dippiin kuin kusi lumeen. Pinnoite ei siis  kestä bensaa. No, eikun menoksi. Nyt täytyy päästä ajamaan! Reilun 50 kilometrin testilenkki meni muuten nappiin, mutta…Eturattaan kohdalta alkoi kuulua noin +60 km/h vauhdissa armotonta ujellusta, jonka aiheuttaja oli täydellinen arvoitus. Ketjut huonosti voideltu? Liian löysät?Liian kireät? Takapyörä ei suorassa? Tallilla eturattaan poski pois ja ihmettelemään. Kaikki säädöt ja kireydet ok. Missä mättää?

Nothing beats original

Laitoin Kawaan remontin yhteydessä uuden ketju/rataspaketin. Skottina otin TARVIKE-rattaat, kun orkkikset olivat huumaavan hintaiset. No, tästä tarvike-eturattaasta puuttuu akselinreijän ympäriltä kumipäällyste, mikä taas alkuperäisessä on. Vanhassa eturattaassa oli selvät ketjunpainanteet kyseisessä kumissa..Alkuperäinen ratas paikalleen ja kokeilemaan. Ulvonta hiljeni laakista. Kävinpä hakemassa vähin äänin uuden alkuperäisen eturattaan ja hyvä tuli. Tiedon hankinnasta puheenollen, netti oli jälleen lyömätön apuväline tässäkin hommassa. Eturattaan ulvonta-casekin löytyi australialaiselta keskustelupalstalta, joten ilman surffailua asian tiimoilta voisin olla vielä sormi sieraimessa miettimässä ongelmaa.. Alkuperäisosiakin löytyy maailmalta kohtuuhintaan, aftermarket-osista puhumattakaan.

Kestääkö Plasti Dip moottoripyörässä?

Bensaa se ei ainakaan kestä, joten tankin dippaaminen on vähän niin ja näin. Ajoasento tekee sen, että ajohousujen sisäreisistä jää tankkiin pienet hankausjäljet. Muutaman viikon ajelun jälkeen dippi on silti yllättävän hyvässä kunnossa. Mistään se ei ole puhki, eikä pyörä näytä mitenkään repaleiselta tilkkutäkiltä. Mattamusta pinta on värinä anteeksiantava, aurinko ei ole haalistanut pintaa ja yllättävää kyllä, dippipinta kestää osumaakin melko hyvin. Ajokenkä on muutaman kerran osunut takakatteeseen pyörän päälle noustessa, eikä vauroita ole syntynyt. Pesin pyörän käsin(sienellä) ja huuhtelin letkulla. Tämän pinnoite kesti hienosti. Painepesuria en tähän pintaan käyttäisi. Dippaus prätkässä sopii mainiosti “tänään teen pyörästäni eri värisen”-tyyppisten kuningasajatusten toteuttamiseen. Sen ehdottomat plussat ovat helppo levitys joko spraynä tai vaikkapa ruiskulla suoraan purkista. Ja tietty paluu alkuperäiseen on helppoa repimällä dippikerros pois. Miinuspuolena mietityttää pinnan kulutuskestävyys. Taas toisaalta, dippaus on helppo uusia ja prätkän väriä voi vaihtaa vaikka viikottain. Itse olen lopputulokseen tyytyväinen. Ja sehän tässä on pääasia!